Sivut

torstai 2. marraskuuta 2017

Uusi vuosi 2018 uudet kujeet

Viime postauksesta on taas vierähtänyt aikaa! Elämä on ollut nyt muutaman vuoden kovin tasaista. Mulla on ollut sama työ, sama kämppä eikä ole hirveästi tullut käytyä missään ulkona lomamatkoja lukuunottamatta. Lontoo ei enää tunnu niin jännittävältä ja kutkuttavalta enkä jaksa innostua uusista asioista. Lontoon keskustaan ei tule mentyä enää kuin harvoin, yleensä vain jos on joku kylässä. Ollaan Mr Londonin kanssa kasvettu yhdessä tylsiksi kolmekymppisiksi ja huomattu että asiat jotka tekevät meidät onnellisiksi ovat yhdessäolo, koti, eläimet ja luonto.

Valitettavasti Lontoo ei voi tarjota meille tätä. Käsittämättömät asuntojen hinnat estävät asunnon ostamisen, ei ole mitään järkeä maksaa puolta miljoonaa puntaa yhden makuuhuoneen luukusta ilman mahdollisuutta esimerkiksi omaan puutarhaan. Eläinten pido tällaisessa luukussa on myös mahdottomuus. Haluamme kissoja, haluamme labradorinnoutajan. Luontoon pääsee viikonloppuisin mutta yhteinen aika on kortilla ja meillä on harvoin yhdessä kokonainen viikonloppu vapaana. Tuntuu myös aika missionilta ajaa tuntitolkulla ulos Lontoon ruuhkista jotta saisimme kaupungin pölyt kannoiltamme. Ne jotka ovat ajaneet autoa/matkustaneet Lontoon ruuhkissa tietävät tismalleen mitä tarkoitan. Todella turhauttavaa. 

Me ei tulla tästä enää nuoremmiksi. Ollaan tällä hetkellä molemmat todella stressaavissa töissä, Mr London Head of primary carena ja mä senior nursena yhtenä Lontoon kiireisemmistä sairaaloista (tai eiköhän ne melkein kaikki ole sellaisia). Työ on ottanut elämästä ylivallan ja kaikki muu elämä on ”hold” näppäimellä tai siltä se ainakin tuntuu välillä. Tämä on yksi vaihe elämässä ja ollaan molemmat tajuttu että ei olla lainkaan urajohteisia. Omidilla on haaveissa tehdä jotain simppeliä duunia, ei suinkaan sellaista mitä hän tekee tällä hetkellä. Itse haluaisin päivätöihin ilman jatkuvaa henkistä ja fyysistä rasitusta esimerkiksi endoskopiaan. Vaihtamalla pienempipalkkaiseen duuniin olisi tällä hetkellä kalliissa Lontoossa asuessa kuitenkin taloudellinen itsemurha eikä meillä olisi mitenkään varaa säästää tulevaisuutta ajatellen. 

Ei tule varmasti siis yllätyksenä että meillä on suunnitelmissa muuttaa pois Lontoosta ensivuonna. Ostaa sen pienen Lontoo luukun sijaan iso talo puutarhalla läheltä seasidea. Pihalla koirat ja kissat saa kirmata rauhassa. Seaside Brighton/Eastbourne on aina tehnyt meidät onnellisiksi ja kun ekalla Lontoo reissullamme yli 5 vuotta sitten matkasimme Brightoniin niin ajattelimme että täällä voisimme asua. Sopivan rento ja samalla cosmopolitan kaupunki josta pääsee kuitenkin Lontooseen alle tunnissa junalla. Olen jo alustavasti katsellut duuneja Brightonista ja tovin voin käydä täälläkin asti  töissä. Vietimme tänä vuonna Brightonissa hauskan vapun Air B&B kämpässä ystäväparin kanssa. Hengitimme raikasta meri-ilmaa, kävelimme kaupungin pikku kujilla ja bailasimme hullunhauskassa homobaarissa. Tänne voisi jäädä ajattelin. Meillä on siis tarkoitus löytää ensi vuonna 4-5 makuuhuoneen talo läheltä Brightonia. Puutarhaan tulee pihasauna, se on varmaa. Jotain tällaista on ollut aina haaveissa mutta meinaamme nyt tuoda tulevaisuuden 5 vuotta lähemmäksi. Miksi odottaa vuositolkulla kun voimme alkaa elämään haaveilemaamme elämää NYT. 

En ole täällä blogissa asiasta tainnutkaan mainita mutta viime kesänä tapahtui jotain huikeaa ja otimme ison askeleen eteenpäin. Vaelsimme kesäkuun lopussa perinteisellä Euroopan road tripillä Pyrenees vuorilla sijaitsevalle kuvankaunille järvelle. Istahdimme vaelluksen päätteeksi lehmälauman keskelle picknikille. Olin niin innoissani lehmistä että en oiken malttanut istua aloillani. Mr London pyysi voileipien jälkeen tobleronea jälkkäriksi ja kun käännyin kaivamaan suklaapatukkaa niin vastassa oli sanat ”how about this” ja sormusrasia josta minua vastaan tuijotti valtava timanttisormus. Sen jälkeen päässä pimeni ja muutaman minuutin oli sellainen hurmos mania päällä että en edes muista kunnolla mitä tapahtui. Nauroin, itkin ja kiljahtelin vuoron perään ja hyppelehdin lehmien keskellä kuin mikäkin hullu :D Tunsin olevani maailman onnellisin. Tämän hetken fiilikset kiteytyy hyvin saamaamme imelääkin imelämpään kihjalaislahjaan, suklaarasia omilla kuvilla.  En pysty valitettavasti lataamaan mitään kuvia tähän postaukseen koska tää ohjelma ei vaan anna tehdä niin, laitan kuvan instagrammiim tästä rakkausrasiasta, mut löytää sieltä annarosacecilia nimimerkillä. 

Häät tullaan pitämään ensi syksynä täällä Lontoossa. Todennäköisesti Notting Hillissä sijaitsevassa pubissa. Notting Hill on erityinen paikka meille koska siellä käveltiin aikoinaan (Brightonin lisäksi) kun tulin ekalle visiitille katsomaan Omidia ja rakastuttiin toisiimme oikein kunnolla. Sattumalta siellä on myös ihan mieletön häihin sopiva pubi. Tietysti pakko vielä mainita iki ihana Notting Hill leffa jossa pääosassa on fiktiivinen Anna niminen filmitähti (ja ollaanhan me melkeen saman näköisiä Julia Robertsin kanssa hahahah). Häät tulevat olemaan meidännäköiset ja rennot. Vihkimisseremonia town hallissa ja siitä punaisella vintage kaksikerrosbussilla pubiin. Matkalla ehkä pysähdys rakastamassamme Holland Parkissa ottamassa hääkuvia. Pubissa sitten grillibuffa ja free bar. Ehkä jotain Suomalaista traditiota mukaan. Kukkakauppias siskot hoitaa kukat ja teetätän tod näk Lontoossa asuvalla suomalaisella suunnittelijalla häämekon. Ottakaamme siis kaikki irti viimeisestä Lontoo vuodesta <3 Myös yksi iso haave on käymässä toteen, varasimme nimittäin lennot Istanbuliin uudeksi vuodeksi! Istanbul on ollut vuosikausia mun bucket listalla kaikkine nähtävyyksineen. Can’t wait! 

Yritän päivitellä blogia miten tämä elämänmuutos edistyy, paljon on selvitettävää. Ensimmäisenä pitää selvittää asuntolaina jutut, mennä mortgage brokerille ja pankkeihin kysymään tarjouksia. Tähän muuttoon liittyy myös pieni twist, ei nimittäin olla muuttamassa ihan vaan kahdestaan, (ei, en ole raskaana!) mutta siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ;-)