Facebook-ryhmä suomalaisille sairaanhoitajille Englannissa

Sain eilen hetken mielijohteesta idean perustaa ryhmän suomalaisille sairaanhoitajille täällä Englannissa sekä siis tänne muuttaville. Suljettu ryhmä (kirjoitukset näkyvät jäsenille) löytyy siis facebookista hakusanoilla suomalaiset sairaanhoitajat Englannissa (paitsi että ei vielä löydy jostain kumman syystä). Tämän linkin pitäisi toimia tai siis https://www.facebook.com/groups/suomihoitsut/.

Facebookissa on muuten myös muita ryhmiä Englannissa asuville (ja tänne muuttaville) kuten Britanniansuomalaiset ja Finnish People Living in London. Liityin hetkellisesti myös South West Lontoon kotiäidit ryhmään täysin vahingossa, oli siinä muuten tutuilla ihmettelemistä jos bongasivat kyseisen tapahtuman (en tiedä näkyikö se facebook kavereille, ilmeisesti ei kun oli suljettu ryhmä), haha! 

Olen vasta viimepäivinä tajunnut miten upeita tällaiset ryhmät ovat, joku kun kysyy neuvoa tai apua niin heti on monipäinen joukko auttamassa ja ideoimassa :D Moni on näköjään löytänyt noiden kautta juuri niitä arvokkaita neuvoja, kämpän, huonekaluja tai vaikkapa pubiseuraa. Vaikka noissa suomalaisten ryhmissä on ollut jonkin verran keskustelua sairaanhoitajien jutuista, niin en viitti kuitenkaan kuormittaa niitä esimerkiksi pohtimalla minkälaiset NHS standardien mukaiset mustat työkengät sitä kannattaa hommata tai kysellä jotain tiettyä sairaalasanaa englanniksi. Sairaanhoitajien omaa ryhmää siis todellakin tarvitaan, vaikkapa juuri tällaisten juttujen yksityiskohtaiseen vatvomiseen ;-) Olen tästä ryhmästä jo aivan innoissani, vaikka meitä jäseniä on vasta kaksi! 

Pohdin myös ryhmän perustamani eettistä puolta, sairaanhoitajan arkaluontoisen työn takia kun joutuu tietysti miettimään vähän tarkemmin mitä kirjoittaa, jotta kaikki salassapitovelvollisuudet toteutuvat. Kaikki asianomaiset varmasti tietävät mitä ajan takaa...

Ryhmää voi käyttää verkostoitumiseen, tiedon, kokemusten ja vinkkien jakamiseen yms. Sekä tietysti auttaa uusia tulokkailta sairaanhoitajan rekisteröinnin ja työnhaun suhteen. Lämpimästi tervetuloa liittymään kohtalonsisaret ja veljet!

Liikuttava mainos vol 2

Julkaisin täällä viime marraskuussa John Lewisin yliliikuttavan karhun ja jäniksen ystävyydestä kertovan joulumainoksen. Nyt on koiranpennun ja hevosen vuoro... Tänään tuli vastaan Budweiserin mainos joka kostutti jälleen silmäkulmia, pakko jakaa se täällä teidänkin kanssa! Silmäniloa tuottaa muuten myös erityisesti tuo "naapurinmies" hohtavan valkoisine hampaineen ;-)

                                               En kyllä sit tiedä miten tää liittyy kaljaan ?

Itseasiassa pakko jakaa vielä yks nopea eläinmainos, mikä pyörii täällä briteissä telkkarissa, tää on vaan niin huvittava ja saa aina hymyilemään (pohdin kyllä myös noitten kanaparkojen kohtaloita, luulis et ne on vähintään rauhoitettu tohon mainokseen, tai sit vaan lungi rotu).

                                                Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Unelmien kalenterilöytö

Sain hetken mielijohteesta ajatuksen kirjoittaa tällaisen postauksen aarteesta, jonka löysin viimeviikolla :-) Mulla on ollut käytössä  jenkkiläisen Papayan kalenteri ainakin 4 vuotta, tosin viime vuonna jäin ilman ja se harmitti. Jotenkin olen vaan aivan rakastunut noihin kauniisiin kalentereihin ja kannen mukana tulee käytännölliset taskut, joihin voi tunkea kaikkia tärkeitä papereita. Sain ekan kalenterin perheeni kukkakaupalta, jonne siskoni tilasi niitä myyntiin jonkun suomalaisen tukkuliikkeen kautta. Allaolevat kuva Papyan blogista täältä.

Kuolasin loppuvuonna netistä Papayan 2014 kalenterimallistoa ja ihastuin erityisesti 2014 vuoden pöllökalenteriin (ekassa kuvassa oik.yläreunassa). Rahteineen päivineen yhdelle kalenterille olisi tullut hintaa reilusti yli 30e ja se tuntui aika hurjalta, etenkin kun toimeentulosta ei ollut vielä mitään tietoa. Kalenteri jäi siis tilaamatta ja mieli haikeaksi. En löytänyt myöskään googlettamalla Papayan jälleenmyyjiä täältä briteistä. Ihan niinku mulla nyt ees olis hirveesti niitä menoja, mut nätti kalenteri on jotenkin vaan niin kiva juttu ja piristää päivää! Toistaiseksi en ole kalenteria täällä Englannissa edes tarvinnut, mutta nyt duunin saamisen johdosta sellanen olis hyvä olla ja suunnittelinkin lähteväni jossain vaiheessa kalenteriostoksille. 

Viime sunnuntaina oltiin Mr Londonin kanssa maleksimassa Wandsworthin ostarilla, joka on mukava pieni ostari, mutta sieltä löytyy lähes kaikki "high street" kaupat. Jotenkin huvittavaa (ja niin brittiläistä), että 10 metriä päässä ostarista alkaa puisto (ilmeisesti vanha hautausmaa), josta voi bongata 1800-luvun hautakiviä ja muistomerkkejä. Ostarilta löytyy myös kiva brittiläinen lahjatavararaketjukauppa Oliver Bonas. Olin joskus näynyt siellä Papayan kortteja myynnissä (jotka nekin ovat todella kauniita ja omalaatuisia) ja mieleeni välähti käydä tarkistamassa liike kalenterien varalta. 

Voi mikä riemunkiljahdus suustani pääsi kun bongasin liikkeen sisältä pöydän, jolla komeili iki-ihania Papayan kalentereita! Jäljellä olevat mallit (ja kuulemma ainoat joita liikkeesseen oli tilattu) eivät ulkoisesti olleet ihan mun lemppareita, mutta tiesin heti että ilman kalenteria en tule liikkeestä poistumaan! Papaya julkaisee siis joka vuosi ainakin 5 kovakantista kalenteria (plus seinä/pöytäkalentereita), jotka ovat sisältä pääosin samanlaisia mutta ulkokansi eri. Päädyin tummansävyiseen "Floral Beautiful" kukka-asetelma kanteen (vas. alakuva), koska tiesin että sisäsivut ovat joka tapauksessa täynnä toinen toistaan upeampia kuvia. Yhtäkään neurtaalia sivua tästä kalenterista ei löydy ja silmänruokaa riittää. Kalenterin lähtöhinta oli £22, mutta se oli nyt vieläpä tarjouksessa £14!!

Käytiin shoppailuretken päätteeksi japanilaistyylisessä ketjuravintola Wagamamassa vetämässä Ramen-keitot. Oli kyllä hyvää ja todella täyttävää! En kuitenkaan voinut olla hipelöimättä uutta matkakumppaniani ;-) Heti kotona piti kaivaa kynät esille ja alkaa rustata kalenteriin tärkeitä päivämääriä (ja keksimällä keksiä sellaisia, haha). Sain myös iloisen puhelun Suomesta ja pääsin merkkaamaan kalenteriin siskoni hääpäivän ensi kesälle!

Fiilis oli todellakin tämän kesäkuun sivun mukainen  <3 Vielä kun pääsis merkkaamaan niitä työvuoroja tonne!

 

Onko kalenteri muille lukijoille näin tärkeä juttu ja aiheuttaako sen hommaaminen päänvaivaa? 

Kuulumisia

Kahden viikon tappajaflunssa tai mikä lie olikaan alkaa olla pikkuhiljaa selätetty! Oltiin Mr Londonin kanssa pari viikkoa sitten kaupungilla ja törmättiin hänen kollegoihinsa, kättelykierros läpi eikä tietenkään tullut mitään käsiä pestyä lähitunteina. Fail. Illalla alkoi kurkussa tapahtua ja seuraavana aamuna tuntui kun olisi niellyt lasinsirpaleita ja nokkakin alkoi vuotaa solkenaan. Nyt ymmärrän miksi käyttelykielto etenkin sairaaloissa on oikein hieno asia! (Toki se tauti saattoi tulla muualtakin).

Kiskoin seuraavat päivät hunajateetä, auringonhattu-uutetta, inkivääripohjaista "flunssapulveria", kipulääkkeitä kurkkukipuun, yskänlääkettä että sai yöllä edes pari tuntia hiljaisuutta, söin tupla annoksia c-vitamiinia, valkosipulia, chiliä yms. superruokaa. Bootsissa tuli juostua (tai laahustettua olisi osuvampi ilmaus), n. 200 metrin matka tuntui jo isommaltakin urheilusuoritukselta! 

Täältä saa muuten näköjään apteekeista todella tehokasta itsehoitokamaa eri vaivoihin: duactin tyyppisiä lääkkeitä tukkoisuuteen, tulehduskipulääkkeitä, litalginin tyyppistä suolistoa lamaavaa/rentouttavaa lääkettä, vahvoja närästyslääkkeitä, morfiini johdannaisia yskänlääkkeitä, mikreenilääkkeitä ja kodeiinipohjaisia kipulääkkeitä! Ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyy myös suurin osa. Huvittavaa, mutta ibuprofein eli "burana" valmistetta taas ei saa yli 200mg normaali hyllystä, se pitää pyytää erikseen. Kun kysyin ibuprofein 400mg valmistetta "tiskintakaa" niin apteekin täti piti luennon ja kyseli että osaanko varmasti käyttää lääkettä ja paljonko sitä saa ottaa, milloin otettava yms. Vähän eri meininki täällä kyllä näissä lääkejutuissa kun suomenmaalla! 

Viikon jälkeen yskökset muuttuivat sitkeiksi ja aivan vihreiksi ja kipu tuntui tulevan syvemmältä keuhkoista. Hengitys kävi myös raskaaksi, kärsin yöt ihan hillittömistä limaisista yskäkohtauksista ja pelkäsin tukehtumakuolemaa. Mr London parka laahusti aamuisin töihin ihan zombina, koska ei saanut nukuttua tän köhisevän räkähirviön vieressä. Suomesta tuotu kuumemittari sanoi sopimuksen irti, mutta ainakin käsikopelolla oli lämmötkin koholla. Muutaman lauseen jälkeen ääni alkoi myös lähteä ja määräsin itseni puhekieltoon. Klassisestihan sairaanhoitajaa ei saa lääkärille juuri millään (tai ainakaan ennenkuin ollaan todella henkihieverissä) ja totuus on että suurin osa näistä viruspohjaisista flunssista on vaan kärsittävä. Jos olisin kärsinyt yksiomaan helvetinmoisesta kurkkukivusta niin se olis asia erikseen, angiina kun harvoin menee itsestään ohi ilman antibioottia. 

En ole myöskään saanut aikaiseksi ilmoittautua paikalliselle terveysasemalle, sitä ilman ei siis lääkärille ole asiaa ja akuuttitilaineissa ohjataan "walk in" klinikoille, jotka vastaa suomessa tk päivystystä. Lääkärille pääsy vie joka tapauksessa keskimäärin 2 viikkoa, joten todennäköisesti olisi anyway ohjattu "walk in" päivystykseen. Mulle erikoinen juttu muuten pitää vielä mainita, täällä kaikki reseptit ovat saman hintaisia kun ne hakee apteekista (reilu 7puntaa), tosin kaikki jatkuva lääkitys kuten verenpainelääkkeet, insuliinit yms. ovat täysin ilmaisia sekä käsittääkseni myös kaikki lasten lääkkeet. 

Tein oman diagnoosin (melkein lääkäri kun olen, haha) hengitystie infektiosta ja mulla sattui olemaan ylimääräinen täsmäantibiootti, kiitos mutsin joka työnsi sen mulle mukaan kun ei itse tarvinnutkaan. Aloitin antibioottikuurin, koska olin täysin vakuuttunut, että tauti oli äitynyt bakteeritulehdukseksi. Parissa päivässä oireet alkoivat hieman helpottaa ja aloin palata elävien kirjoihin, ääni tosin pysyi pitkään poissa. Olen yleisesti ottaen varsin antibioottivastainen ja tiedän että niitä syödään paljon turhaan mikä on maailmanlaajuinen ongelma ja lisää moniresistenttien kantojen syntymistä/lisääntymistä, mutta olin aivan varma, että nyt jos koskaan se antibiootti oli paikallaan. 

Tää oli muuten mun viides hengitystieperäinen "tauti" täällä asuessa, muut on tosin ollu huomattavasti lievempiä räkätauteja ja mennyt itsestään ohi. Sanomattakin on selvää, että tässä kämpässä on jonkinmoisia kosteusvaurioita (kylppärissä kasvoi sieniä ja seinissä näkyy mustia homelänttejä) niinkun nyt varmaan 80% näistä vanhoista kivitaloista, mietin vaan että onkohan tän talon kunnolla vaikutusta mun sairasteluun vai onko kyse yksinkertaisesti uudesta brittiläisestä balteerikannasta... Mr London on erittäin skeptinen, että tällä kämpällä olis mitään tekemistä mun sairastelujen kanssa, oma äitini taas on ihan kauhuissaan ja kannustaa ettimään jo uutta kämppää. Mr Londonin vanhassa kimppakämpässä mustaa hometta suorastaan rapisi alas makuuhuoneen ikkunan viereiseltä seinältä ja se homeelle tuoksahtava kokolattiamatto vaihdettu varmaan viimeksi 70-luvulla! Brittiläisillä noille homeille/kosteusvaurioille altistuminen nyt on tosin varmaan ihan geeneissä... 

Yks erikoinen piirre  brittiläisten ja suomalaisten välillä muuten vaikuttaa olevan (ei ole mitään faktaa, ihan mututuntumaa), että täällä on tosi vähän "laktoosi-vammaisia" ja keliakiasta kärsiviä. Mr London et tunne KETÄÄN jolla olisi noita edellämainittuja vaivoja, mä taas voisin luetella vaikka heti parikymmentä ihmistä. Parin muun brittiläisen kanssa olen myös aiheesta keskustellut ja he myös oudoksuneet etenkin ihmisten laktoosi-vaivoja. Kaupasta löytyy tasan yhtä laktoositonta mainoa, en ole missään tuotteessa nähnyt vähälaktoosinen merkintää, en sitten tiedä ovatko ne luonnostaan sellaisia? Maitotuotteet ovat täällä varsin prosessoituja (säilymisajatkin tosi pitkiä), joten niille ei ilmeisesti herkisty yhtä helpolla. Tää on tällaista "musta tuntuu" tietoa, mutta olisi kiva kuulla jos jollain on samankaltaisia kokemuksia/havaintoja.

Enpä ole vielä astmaatikkoonkaan törmännyt, jotenkin kuvittelin, että kaikista brittiläisille rakennuksille tyypillisestä kosteusongelmista päätellen heitäkin tulisi enemmänkin vastaan! Voihan se olla että nämä mielikuvat ihmisten sairauksista/vaivoista/herkkyyksistä muuttuvat paljonkin kun pääsen aloittamaan sairaaladuunit. Enhän aiemmin ollut tavannut yhtään COPD potilaistakaan ennen kuin aloitin työt keuhko-osastolla... 

Duunien osalta mennään nyt "paperisotavaiheessa" eli olen täytellyt monia eri lomakkeita (osa online) koskien eläkemaksua, rikostaustaselvitystä ja terveyttä ja lähetellyt niitä eri paikkoihin. Suomessa oli kyllä helppoa töiden aloitus, yks nimi paperiin ja seuraavalla viikolla töihin meiningillä :D Kävin perjantaina sairaalan toimistossa todistamassa henkilöllisyyden (taas kerran) ja ottivat kopiot kaikista mahdollisista henkkareista ja tutkinto-todistuksista. Olin lukenut ohjeet moneen kertaan, mutta silti meni ohi että NMC:n kirje ei kelvannutkaan osoitteen todistamiseen (onneks oli pankin lähettämä tiliote mukana missä näkyi osoite)! Rikosrekisterin tsekkaamisessa menee kuulemma parisen viikkoa, eikä aloituspäivästä ei ole siis vielä mitään tietoa. Nyt siis vaan odotellaan. Oli muuten aika ihanan romanttinen nimi tolla kadulla missä kävin asioimassa :)

Mistä kaikki alkoikaan osa 3

Rakkaustarina jatkuu...

Toisessa osassa kerroin meidän yhteisestä illanvietosta Phi Phi:n saarella ja seuraavaksi illaksi sovittuja treffejä, jotka eivät koskaan valitettavasti toteutuneet omalta osaltani. Puhelinnumeroita ei tosissaan oltu vaihdettu, mutta mitä en kertonut viimeosassa...yksi erittäin oleellinen asia...

Mr London nimittäin kirjoitti mulle thaimaan yössä nimensä ylös. Nimi oli niin erikoinen, enkä ollut koskaan kuullut vastavaa, joten hän kirjoitti sen ylös iphoneni muistioon. Jos kyseessä olisi ollut perus brittiläinen nimi kuten Sam Smith tai Luke Jones, niin olisin tuskin enää koskaan onnistunut löytämään häntä. Kyseessä oli kuitenkin niin harvinainen ja erikoinen nimi, kiitos isän iranilaisen taustan, että toista tismalleen samannimistä ei tästä maailmasta löydy! Ehkä arvaattekin miten tarina jatkuu...

Mennään kuitenkin ensin vähän ajassa taakseppäin. Balettitanssijana tunnettu Mr Londonin isä matkusti aikoinaan Iranista 70-luvulla Lontooseen yliopistoon opiskelemaan, alunperin hänen oli tarkoitus viipyä maassa vain noin vuosi, mutta kuinkas kävikään... Aika kului ja Iranissa tapahtui traaginen vallankumous 70-luvun lopussa. Mr Londonin isä oli tuolloin vallankumouksen aikaan onneksi täällä Lontoossa "turvassa", hänen lähisukuaan nimittäin teloitettiin (sama olisi voinut koitua hänen kohtalokseen) ja omaisuutta tuhottiin, koska he kuuluivat silloisen hallitsijan Saahin, joka siis syöstiin vallasta, lähipiiriin. Olen nähnyt mm. valokuvia, jossa Mr Londonin isän veli (joka toimi armeijan sotilaspäällikkönä) seisoo kuningatar Elisabetin vieressä, kun kuningatar oli aikoinaan Iranissa valtiovierailulla. 

Mr Londonin isä tapasi 80-luvun alussa tulevan brittivaimonsa Lontoossa Waterloon juna-asemalla. Rakkaus syttyi, eikä Lontooseen jääminen tuntunutkaan enää niin huonolta idealta. Waterloo on muuten yksi Lontoon kauneimmista asemista ja mua hymyilyttää aina kun matkustan sinne tai kävelen sen ohi :-) Nykyään isä voi jo onneksi matkustaa turvallisesti kotimaahansa tapaamaan siskojaan ja muita hengissä olevia sukulaisiaan ja Mr Londonkin on vieraillut Iranissa pariin otteeseen tutustumassa sukujuuriinsa. Kenties jonain päivänä matkustamme sinne vielä yhdessä. Suvun historia on erittäin kiehtova ja olen haltioitunut vanhoista valokuvista ja tarinoista. Mainittakoon vielä, että poikaystäväni isoisoisä toimi aikoinaan yhtenä Iranin hallitsijoista. Olen muuten ihan hurahtanut iranilaiseen ruokaan ja joka kerta kun vierailemme vanhempien luona niin isä on loihtinut jonkun mulle uuden herkullisen ruokalajin pöytään. Once you go Persian, there's no other version! ;-)

No mutta takaisin tarinaan vaikka ihan mielenkiintoisia sivuseikkoja eiks vaan ;-)

Se nimi puhelimen muistiossa... Näinpä löysin Mr Londonini facebookista, koska siellä oli vain yksi sen niminen ja näpyttelin viestin hänen inboxiinsa. Jännitin tuleeko mitään vastausta takaisin, olinhan tehnyt aika pahat "oharit" siellä Phi Phillä... Ilokseni sain kuitenkin jo pian vastauksen! Mr Londonin loppureissu ei ollut valitettavasti mennyt ihan putkeen, hän vietti sen nimittäin sairaalahoidossa Koh Samuilla pahan ruokamyrkytyksen ja kuivumistilan vuoksi. Oli siellä sairaalassa kuulemma kuitenkin kovasti mua ajattellut ja harmitellut ettei oltu enää nähty Phi Phi:llä (lue: varmaan kirosi että se perkeleen suomalainen ämmä teki mulle oharit). Tästä alkoi tiivis kirjoittelu, vähintään 3 kertaa viikossa kirjoitimme pitkiä viestejä kaikesta mahdollisesta ja opimme tuntemaan toisiamme paremmin. 

Kirjoittelu kävi kuumana ja jossain vaiheessa alettiin miettiä tapaamista, kumpi lentäisi ja minne. Tuntui parhaalta idealta, että matkustaisin Lontooseen ja olin muutenkin pitkään halunnut vierailla siellä (viimekerrasta jo 10 vuotta). Päivämäärän lähestyessa mua aikoi jännittää tosi kovasti. Vaikka meillä olikin synkannut täydellisesti, alkoivat myös epäilykset pyöriä mielessä -olihan tuttavuutemme vain yhden illan ja viestittelyjen varassa. Isosiskoni ehdotti, että hän lähtee seuralaisekseni Lontooseen. Ei ei ei, oli ensireaktio, mutta sitten aloin jo tottua ajatukseen. Pitäähän mulla olla joku "back up" suunnitelma, jos kaikki meneekin pieleen, ajattelin. Näinpä matkustimme "esiliinani" kanssa maaliskuun lopulla 2012 Lontooseen. Buukkasimme neljäksi yöksi hotellin kivalta alueelta Kensingtonista. Tässä vaiheessa voi heittää arvauksia, että montako yötä tuolla hotellissa vietin ;-) Siskon kanssa sovittiin jo aluksi, että hän todennäköisesti tulee viettämään paljon aikaa Lontoossa ominpäin -jos hyvin käy!

Perille hotelliin saavuttuamme mulla oli vajaa tunti aikaa valmistautua treffeille. Perhoset alkoivat pyöriä (tai ehkä viuhtoa olisi osuvampi ilmaisu) vatsassa ja jännittää niin kovasti että ihan oksetti! Sitten kello alkoi olla niin paljon, että oli pakko lähteä tapaamiseen (sisko ei änkenyt sentään mukaan, vaikka sitäkin yritti). Sovittiin siis treffit meidän hotellin eteen. Muistan aina sen hissimatkan alas, eräs hotellin työntekijä kun oli samassa hississä ja kysyi multa ystävälliseen brittityyliin "how are you"? Hermostuneena aloin sitten selittää sille vaikka mitä, kehua Lontoota ja kertoa kuinka kylmä Suomessa parhaillaan on ja taisin jopa mainita, että tulin tänne tapaamaan brittiläistä "ystävääni"... Sain aika ihmetteviä katseita takaisin, koska eihän tohon kysymykseen koskaan pidä vastata kuin "fine thanks, how are you", haha! Vapisevin askelin kävelin meidän hotellin eteen ja vilkuilin ympärilleni. Kello oli tasan kahdeksan illalla kuten treffien ajaksi sovittiin, mutta Mr Londonia ei näkynyt missään! Mielessä pyöri kauhunsekaisia ajatuksia, mitä jos mulle tehdään nyt puolestaan ne oharit!? 

...to be continued 

Uskomatonta!!!! Sain sittenkin sen duunin!

Ihmeiden aika ei ole ohi!!!! Sain kuulkaas just äsken puhelun matronilta se ilmoitti, että mä sittenkin sain sen duunin mitä hain joulukuussa!!! Whaaat!!!!!???? En voi uskoa tätä, se haastatteluhan oli ihan täys katastrofi! Olin puhelimessa ihan et ei voi olla totta sille matronille mut kyl se kuulemma oli. Nyt ne vaan odottaa että menee suositukset läpi (eli mun ex-pomot laittaa s-postia niille et oon ihan kunnollinen hoitsu) ja on sitten taas yhteydessä. 

Tuntuu siis NIIN epätodelliselta kun olla ja voi, olin 100% varma, etten tullut valituksi kuten varmaan huomasitte, siis todellakin olin aivan varma etten saanut sitä duunia! Fiilikset on kyllä aika ristiriitaiset, koska mielessäni jo kirosin koko sairaalan ja erikoisalankin (hupsista). Veikkaan, että joku ei ottanut tarjottua duunia vastaan ja olin sitten jollain varasijalla kun nyt vasta ottivat yhteyttä (toki varmaan myös joulupyhät hidasti prosessia). Tottakai otin sen duunin vastaan vaikka se ei ihan ykköstoive ollutkaan.

Olin muuten sen verran tiloissa kun sain sen puhelun, että en oo enää ihan varma, että mille osastolle mut valittiin. Uus erikoisala joka tapauksessa tiedossa, nyt sitten vaan opiskelemaan lisää aiheesta ja ottamaan homma haltuun ;) 

Nyt Fraco Mancaan juhlistamaan Lontoon parhaan pizzan ja luomuviinin merkeissä (ai mikä terveellinen ja tipaton tammikuu, maanantaina sit) :-)